KUVAMATKA 2
H A R J O I T U S 2
LÄHILUKUA
Toisella matkajaksolla teet piirroksia Avainkuvan yksityiskohdista ja tarkastelet niitä ryhmäsi kanssa, etsit Avainkuvaan liittyviä muita kuvia ja teet niistä kollaasin. Pohdit viikolla myös Avainkuvan yhteiskunnallis-kulttuurisia merkityksiä ja sen mahdollisia yhteyksiä omaan elämääsi. Lisäksi alat suunnitella ryhmäsi kanssa moniaistista tulkintaa Avainkuvasta.
AVAINKUVA:
Tytön mekko on hämmentävän läpinäkyvä - ja läpi näkyvä takapuoli teoksessa vieläkin hämmentävämpi. Onko hänellä alushousuja ollenkaan? Muistiinpanokuva edustaa (yli)seksualisoinnin ja esineellistämisen teemoja teoksessa.
Punainen lanka nousee erittäin keskiöön kuva-alassa, tarinassa ja symboliikassa.
POLARISOIVA KUVA-ANALYYSI – OHJE:
1. Ryhmittele kuvat samanlaisiin ja erilaisiin – jaottelu voi pohjautua väreihin, tunnelmaan, materiaaliin, tekniikkaan, käyttötarkoitukseen, aikakauteen, aihepiiriin, tyyliin jne.. Anna ryhmille nimet.
2. Analysoi yksittäisiä kuvia ja kysy:
· Mitä tulee mieleesi, kun näet kuvan?
· Mitä osia kuvassa on?
· Mikä on vaikea ymmärtää?
· Mitä symboleja tunnet?
· Onko kyseessä jokin erityinen tapahtuma?
· Millaisessa yhteiskunnassa taiteilija eli/elää?
· Mikä on kuvan tarkoitus?
· Mitä kuva oikeastaan symboloi?
3. Valitse jokin ryhmä kuvia tai yksittäinen kuva, joka mielestäsi parhaiten sopii avainkuvan rinnalle. Oleellista on, että se/ne nostaa esille jonkin Avainkuvan merkityksen.
4. Täydennä kuvaa/kuvia uusilla kuvilla ja teksteillä (löydetyillä tai itse tekemilläsi).
AVAINKUVA:
Kirjoitin itselleni asiasanamuistiinpanoja teoksen sisällöstä ja teemoista
ANALYSOITUJA KUVIA, JOTKA EIVÄT PÄÄTYNEET KOLLAASIIN:
Analysoin mainoksia. Näissä oli voimaannuttava ja feministinen viesti, kuten avainkuvan taiteilijan taiteessa. Lisäksi ne sisälsivät punaista väriä, kuten avainkuva: samalla tavalla hallitsevasti, kuin alkuperäiskuvan punainen lanka. Kuvissa on myös naisten seksuaalisuuteen liittyviä elementtejä, seksikkäinä pidettyjä elementtejä (esim. punaiset huulet) sekä vahvasti sukupuolitettu väri punainen. Kuvissa esiintyy myös nainen, kuten alkuperäiskuvassa.
Kuvapankkeja tarkastellessani huomasin, että naisia saatettiin seksualisoida (vaikka kuvassa ei olisi suoraa seksikkyyttä) samalla kun kuvattiin esimerkiksi henkilön ammattia. Mistä tämä kuva kertoo tai mihin ihmeeseen sitä olisi sopiva käyttää? Kuva symboloi itselleni samaa hämmennystä kuin avainkuvan seksualisointi: mitä läpinäkyvällä mekolla on tekemistä hänen tekemänsä aktiviteetin kanssa?
Nämä kuvapankkikuvat kuvaavat avainkuvan nukkemaisen tytön tyhjää katsetta. Seuraavat puolestaan nukkejen aikuisen ja lapsen hybridiä. Seksualisoitua, vahvasti sukupuolitettua ja estetisoitua, odotusten ja vaatimusten täyttämää sosiaalistamisen välinettä.
Punainen lanka ja posliini"nukke" muistuttivat alkuperäiskuvaa.
LOPULLINEN KOLLAASI:
KUVALÄHTEET:
TEKSTI:
Alkuperäisessä kuvassa oli paljon tyttömäisyyteen liitettyjä ja tytöille sukupuolitettuja elementtejä ja symboleita. Kuvassa häiritsevää oli seksualisoiva symboliikka, sillä kuvan henkilöstä ei pystynyt päättelemään, onko hän jo aikuinen vai vielä (tyttö)lapsi.
Tytössä oli anime- ja mangakulttuuriin viittaavia korostetun tyttömäisiä piirteitä. Piirteitä ja mittasuhteita, jotka tuovat mieleen myös nuket. Viitaten myös teoksen tekijän, Katja Tukiaisen myöhempäänkin tuotantoon, hänen tyttöhahmonsa saavat tulevaisuudessa tätäkin enemmän posliininukkemaisia piirteitä.
Vaikka kuvan estetiikka on läpileikkaavasti luotu söpöksi vaaleanpunaisen värin ja nukkemaisen hahmon kautta, tunnelma on jollain tapaa myös hyytävä. Raitiovaunu on autio. Itselläni oli kaksi tulkintalinjaa: joko henkilö on niin rentoutuneen uppoutunut neulomiseen, ettei muita ikään kuin enää ole. Tai sitten neulominen on yksinäisyyden, turvattomuuden ja muun vastaavan kompensointia – piilopaikan rakentamista. Ja muiden ihmisten puuttuminen onkin esimerkiksi symbolinen kaupunkilaisuuden yksinäisyydestä, kasvottomuudesta ja ”massaan hukkumisesta”.
Tytön kasvoilta ei voi aistia minkäänlaista tunnetta: mutta onko se vain defenssi?
Kiinnostuin nukkemaisuuden estetiikasta, mutta myös sen latautuneesta symboliikasta. Nuket edustavat kausiluontoisuutta: ne ovat vain vaihe elämässä. Rakastettuja, mutta samalla myös unohdettuja. Nukeissa on jotain vangittujen tunteiden metaforaa. Usein niiden kasvot viestittävät vain mahdollisimman söpöä ja kaunista – tunteiden osalta lähes ilmeettömyyttä. Mielikuva on suorastaan tukahdettu ja toisinaan jopa hyytävä. Nukeissa on symbolista, mutta myös konkreettista kirkasotsaisuutta. Jos nukke on vielä materiaaliltaan vaikka posliinia, se lisää särkyneisyyden symbolisen kerroksen, muovisuudella puolestaan on eri konnotaatiot (epäaitous).
Nuket ovat myös valjastettu yliestetisoiden, jonkin toisen tunteiden käsittelyn välineeksi. Nuket ovat äärimmäisyyteen asti esineellistettyjä esteettisesti, mutta (luonnollisesti) myös välineellisesti. Nukeilla opetellaan tunteiden käsittelyä, mutta niistä ei ole tasapuoliseksi kumppaniksi tai dialogiin. Nukeilla harjoitellaan tulevaisuutta ja heijastellaan jo lapselle annettuja vaatimuksia ja valmiita toiveita. Nuket ovat äitejä ja hoivaavat lapsia, nuket hoitavat kotia, harrastavat ja ehkä käyvät töissä. Samalla nuket edustavat ulkoisesti lasta kuten niillä leikkijäkin ja tekevät osittain samoja asioita, kuten leikkivät mukana. Nuket ovatkin jollain tapaa lapsuuden ja aikuisuuden hybridejä, ja selkeä sosiaalistamisen väline. Samalla kun nuket ovat sosiaalistamisen ja tyttöihin liitetyn oletetun biologisen hoivavietin väline, mitä muuta nuket voivat opettaa? Kummassakin on jo yhteiskunnallisesta näkökulmasta vahingollista olettamista siitä, millaisia naissukupuolen edustajien oletetaan olevan ja millaisia heidän tulee olla. Entä tunnetason elementit, minäkeskeisyys ja välineellisyys?
Alkuperäisteoksessa tyttö tuntuu niin ikään olevan valjastettu vain söpöydelle. Hänestä tai hänen tunteistaan ei voi saada viitteitä juuri mitenkään: ainoa johtolanka tähän on konkreettisesti kerällä oleva lanka ja sen neulominen. Oman twistinsä tuo se, että kuvan tyttö on samalla nukkemainen, mutta yliseksualisoitu. Vaikka estetiikka viittaa enemmän posliini- ja vauvanukkeihin, Barbie-nuket tai vielä näitä modernimmat ovat vielä enemmän seksualisoituja ja esimerkiksi kauneusihanteen mukaisesti liioiteltuja (esim. Bratz).
Jos kaikki edellä mainittu siirtyy ihmiseen edes kevyen viittaavuuden tai mielikuvien kautta, viesti muuttuu merkittävästi. Voisi myös olettaa alkuperäisteoksen tekijän olevan perillä suhteellisen vakiintuneista symboleista valitessaan esteettiseksi ilmaisutavaksi siihen selkeästi viittaavan tavan (mittasuhteet, värit, tyttömäisyys). Ironista on se, että nykymaailman seurustelukulttuurissa on vahvasti samaa kertakäyttöisyyden, kausiluontoisuuden, välineellisyyden ja elämän estetisoinnin tematiikkaa. Kun viehättävyys on keskiössä, ulkonäölliselle variaatiolle, tunteille tai yleiselle aitoudelle ei ehkä enää ole vaadittavaa tilaa. Kun pyrkimys on olla mahdollisimman viehättävä, vaikka kuvissa, kasvojen ilmeet saattavat hyvinkin muuntautua tunteettoman nukkemaisiksi ja samaan tapaan vain esteettisiin pyrkimyksiin ilman tunteiden välittämistä. Eikä tästä ehkä päästä säröittä. Tunteeton katse voi olla myös defenssi.
Omassa teoksessani päätin pysyä miljöön osalta yhtenäisenä, sillä kasvoton kaupunkilaisuus on tuonut ilmiöön oman pohjavireensä. Kun päälle on lisätty vielä kasvoton some, vastuuttomuus ja muiden välineellistäminen on mahdollistunut aiempaa enemmän. Onko osa nuorista kaupunkilaisista siis kuin isossa nukkeleikissä, kykenemätön tai osaamaton elämään laajalla tunnespektrillä, vangittuna yliesteettiseen kaupunkilais- ja deittailuelämään? Kuka heillä leikkii, muut vai he itse? Kun kuluttamisella ja kauneusihanteilla rakennetaan persoona, jolla ”leikitään” somessa ja Tinderissä kuka tietääkään enää? Pahimmillaan kaupungissa kulkee siis raitiovaunullinen nukkeja, joiden sisään aidot tunteet ovat tukahdutettu. Toisin kuin alkuperäisessä kuvassa, nukke on raitiovaunussa enemmistö, ei vähemmistö.
Lanka puolestaan on alkuperäisteoksessa selkeällä kerällä, punaista konkreettisesti ja luultavasti symbolisesti. Tällaisesta kerästä lankaa on helppo neuloa. Mitä jos turvapaikan neulomiseen ei olekaan tarjolla kuin useaan kertaan purettua ja neulottua, purettua ja neulottua lankaa? Mytyssä, ja sotkussa. Tai harmaata, kuten elämä? Langan kutomisessa säännönmukaisesti, selkeästi on myös vahvaa elämänjärjestyksen symboliikkaa, joka yhdessä juurevuuden kanssa, on jotain, mitä nuoret ja tulevat sukupolvet saattaisivat tarvita. Nykyajassa kokemus voi olla kuin kerälle kiertyneellä, harmaalla lankakerällä, jonka äärellä (käsityö)taidot puuttuvat mytyn selvittämiseen. Kun käsityötaidot puuttuvat, jokin jatkumo historiaan, sukuun ja sen menneisyyteen katoaa. Samalla menetämme myös psykologisestikin hyvänä havaitun terveen uppoutumiskeinon. Tavan luoda symbolisesti ja konkreettisesti pehmeyttä, taukoa ja rentoutumista elämään – sen rinnalla, että näemme konkreettisen työnjäljen, toisin kuin aineettomuuden ja digin täyttämässä elämässämme. Voisiko neulomisella ja mielenterveyden ylläpitämisellä olla vahvempi yhteys kuin ajattelemme? Olisiko se voinut olla niin yleistä ei-ainoastaan välittömistä käytännön, vaan myös psykologisesti merkittävistä syistä? Mistä tiedämme, mitä menetämme, kun yhteys aiempien sukupolvien keskeiseen aktiviteettiin katkeaa?
MONIAISTISETN KUVAN TULKINTA -RYHMÄTYÖ:
MUUT VIDEOT SAMASTA MATERIAALISTA:
TULKINTA YKSIN:
LISÄKSI:
AJATUKSIA:
Halusimme teoksen tallentamisen sijaan nivoa teoksen ja tallentamisen myös esteettiseksi kokonaisuudeksi. Teos itsessään olisi voinut olla paikan päällä nähty performanssi, mutta etätyöskentelyn voi nähdä myös monimediaisena mahdollisuutena, tarjottuna tilanteena luoda entistä enemmän tasoja. Koska emme pystyneet olemaan fyysisesti läsnä samassa tilassa, tulkintamme nivoutui sekä etukäteen käytyjen keskustelujen, yhteisten ajatusten, mutta myös tulkinnan nyanssien kautta, jotka näkyvät lopputuloksessa. Kiinnostavaa ja yllättävää on se, miten muuten samanlaiset kuvat vierekkäin paljastavat muuten huomaamatta jääneet tulkinnan nyanssit. Tämä on nähtävissä muun muassa, kun tulkitsen kuvaa yksin.
Teoksen lisäksi kokemuksella oli monta tasoa. Fyysisen kehon paljastaminen, langan kietoutuminen. Yksilöllisellä, kokemuksellisella tasolla kontrolli langasta toi turvaa, kun muuten kokeilu sisälsi klaustrofobisia elementtejä. Meitä kiinnosti eläytyä alkuperäisen kuvan tyttöön ja siihen, miksi hän haluaa luoda neulotun pussin turvakseen (näkyy lopputeoksessa). Pään koko on alkuperäisteoksessa merkittävän iso ja näimme symbolien muutenkin viittavan ahdistukseen, jolloin langan ja pään yhtälö oli kiinnostava. Halusimme tietää, miten tämä koettuna kokemuksena yhdistyisi näihin teemoihin. Kokemuksen aikana pohdin mieltä, tilaa, ahtautta, ahdistusta ja hallintaa. Lisäksi halusimme säilyttää voimakassymbolisen punaisen langan, jonka esteettinen vaikutelmakin on voimakas.
Taustalle on äänitetty Turun ratapihan tavarajunien raskaita ääniä, kuin symboloimaan tukalia tunteita yleisesti pään ja tässä vielä langan kietoman pään sisällä - samalla luoden kontrastia pehmeän langan ja kovan maailman välillä. Vaikka langa kietoutuu tiukasti, on sillä myös pehmeä fyysinen olomuoto, mutta myös pehmeiden arvojen konnotaatiot. Yhdistelmä on kiehtova. Alkuperäisteoksessa on sama kovan kaupungin ja pehmeän langan ristiriita, jota me puolestaan loimme äänimaisemalla.
2. MATKAVIIKON LOPUKSI:
Tutustu itsenäisesti "Kuvien vertailu / Teematyöskentely" -malliin sekä semioottiseen kuva-analyysiin täällä. Lue lisäksi Marjo Räsäsen teksti "Muotoanalyysista ikonologiseen tulkintamalliin", ja opi kuva-analyysistä enemmän!
LINKIT:
Valtion taidemuseon digikokoelma
Wihurin kokoelma
Kollaasi – Pekka Hannula
Kollaasi – Bricolage
Operight
Ajatuksia performanssista
Performanssipankki
Kommentit
Lähetä kommentti